La Llanía

Polku johdattaa sinut El Brezalin metsään, jossa kasvaa sen nimestä huolimatta (brezal = kanervikko) paljon kanarianyrttiä. Se on täällä valtavan kokoista saaren sateisimman paikan runsaiden sateiden vuoksi. Metsässä tulee ensin vastaan La Chapa Pablon aukio. Reitin alkuosa kulkee tiheän laurisilvametsän läpi, jossa kasvusto roikkuu pään yllä holvikaaren tavoin. Täällä on hyvin kosteaa, ja maaperää peittävät jäkälät ja sammaleet. Metsässä on kaksi valtavan kokoista kanarianmäntyä, eikä kanarianyrttien ja kanervikkojen paljous ole mikään ihme tällä etelärinteellä El Golfon jyrkänteeltä laskeutuvan sumun vuoksi.

Reitti kääntyy kohti etelää seuraten alkavan notkon uomaa. El Hierron geologisen nuoruuden vuoksi notkoja ei ole vielä kovin paljon. Polun vierellä kasvaa runsaasti saniaisia. Kaikkein eniten täällä tavataan sananjalkaa tai kuolleenkouraa. Se on yksi saaren yleisimmistä saniaislajeista, ja sen ruodit (eli saniaisten lehdet) voivat kasvaa jopa kahden metrin korkuisiksi. Tämä saniaislaji sietää hyvin valoa ja lämpöä, joten siksi sitä tavataan myös täällä vähemmän kostealla metsävyöhykkeellä.

Ylität tämän jälkeen maantien, joka vie Hoya del Morcilloon, saaren tärkeimmälle metsäiselle virkistysalueelle. Reitti kulkee yhä metsässä, mutta sen kasvusto on täysin erilaista. Ilmasto on täällä kuivempaa, ja kanarianyrttien sijasta metsässä kasvaa kanervaa. Se vaatii vähemmän kosteutta sekä kestää paremmin kuumuutta ja kuivuutta.

Tämä valtava aukio sijaitsee Montaña de la Fuente -vuoren juurella. Tablada-termi tarkoittaa karjan kokoamispaikkaa, mikä kertoo meille karjan merkityksestä El Hierrolle. Tabladassa karja kerätään yhteen, ja kun se sijaitsee lähellä asutuskeskusta, alueella on usein myös teurastamo. Tätä termiä käytettiin laajalti Andalusiassa.

Tämä vuoristossa sijaitseva syrjäinen lähde on osa saaren historiaa ja liittyy yhteen sen kaikkein vaikeimpaan aikaan, Espanjan sisällisosan jälkeiseen kauteen. Sen rakensi 1940-luvulla Mando Económico de Canarias karjanjuottopaikaksi. Sen lisäksi rakennettiin juomavettä varten vesisäiliö, joka erotettiin karjalle tarkoitetusta juottopaikasta. Ei ole vielä kovin kauan aikaa siitä – ja vanhemmat ihmiset muistavat vielä hyvin tämän ajan – kun vettä kuljetettiin kuorma-autoilla koteihin vesisäiliöstä tai lähteestä haettiin vettä karahveilla. Toisinaan lähteelle johti pitkä jono, kun vettä oli niukalti.

Raivoisa tulipalo poltti vuoden 2006 syyskuussa maan tasalle 1 400 hehtaaria El Hierron vuoresta. Tämä La Llanían reitin osuus ylittää alueen, joka paloi täysin tässä tulipalossa ja jossa tulipalo saatiin viimeinen taltutettua El Pinarissa. On mielenkiintoista verrata kasvuston kehittymistä: alueelle on nyt ilmestynyt joitakin kanarianmännyn taimia sekä kanarianyrttejä ja kanervia, jotka vähä vähältä valtaavat jalansijaa.

Hoya de Fireba on vaikuttava vulkaaninen kraateri, joka on peräisin saaren vulkaanisen historian keskivaiheilta. Se on myös saaren parhaiten säilynyt kraateri; tämän kaltaisia kraatereita on saarella vain kolme. Kraateri sijaitsee kolmen keskiselänteen, jotka antavat saarelle sen epäsäännöllisen tähtimäisen muodon, kärjessä. Huomiotaherättävän kraaterin sisähalkaisija on 259 metriä ja syvyys 110 metriä. Sen vulkaanisen tuhkan peittämä pohja on tasainen. Kraaterissa vallitsee taianomainen ilmapiiri: kraaterin seinämät toimivat luonnollisena äänieristeenä, joten täällä vallitsee syvä hiljaisuus, jonka rikkovat vain yli lentävät linnut. El Golfon jyrkänteeltä laskeutuvat pasaatituulet ovat muokanneet kraaterin eteläpuolta, jossa tavataan kanarianyrttiä ja kanervaa, kun taas kraaterin pohjoispuolella ei kasva juuri mitään. Kraaterin pohjalla viljeltiin ennen muinoin pienellä alueella perunaa. Kraaterin pohjalle johti polku, joka on nykyisin kunnostettu.

Tämä näköalatorni sijaitsee kraaterin äärimmäisellä eteläreunalla alueella, johon tulivuoresta purkautunut vulkaaninen tuhka eli lapilli laskeutui. Lapillia kutsutaan Kanariansaarilla nimellä picón. Näköalatornin vasemmalla puolella on Fireban huippu, jossa voit sadepäivinä nähdä erikoislaatuisen värikontrastin. Näköalatornista avautuvat kirkkaina päivinä upeat näkymät muille saarille, kuten La Gomeralle ja Teneriffalle. Kraaterin eteläreunalla, jossa tämä näköalatorni sijaitsee, kiemurtelee pitkä La Virgenin polku Dehesan ja Valverden välillä. Hoya de Fireba sijaitsee La Llanían ja La Maretan rajalla; Neitsyt Mariaa kuljetetaan täällä juhlakulkueessa yhdestä kylästä toiseen. La LLaníassa El Golfon laakso luovuttaa Neitsyen El Pinarille, jonka jälkeen Neitsyt saapuu Isoran kylään La Maretassa.

Tämä pieni tasanko oli ennen asutusta metsäaukio, joka tunnetaan noitia koskevista kansantaruistaan. Niiden mukaan aukiolla ei kasvanut puita, koska täällä tanssivat noidat. El Hierron, ja yleensäkin Kanariansaarten asukkaat, olivat hyvin taikauskoisia. Noitien tanssipaikkoja kutsutaan täällä nimellä ”bailadero”. Tällaisia tanssipaikkoja on muillakin Kanariansaarten saarilla. Bailaderoksi kutsutaan myös paikkoja, joihin alkuperäiset asukkaat jättivät karjaa ilman ruokaa pyytääkseen sadetta jumalilta. Tästä juontuvaa sanaa ”baladero” alettiin käyttää perimätiedon mukaan myös noitien yhteydessä, jolloin se muuntui muotoon “bailadero”.

Tämä näköalatorni on upea luonnollinen parveke, josta avautuvat huikeat näkymät El Golfon laaksoon. Vuoren seinämässä kasvaa runsaina rykelminä laurisilvaa. Täällä tapahtui aikoinaan valtava maanvyörymä, joka vei mukanaan meren pohjaan suuren osan saaresta. Golfon laakso on tulosta painovoiman järkkymisestä: saaren liian suuri korkeus aiheutti epävakauden, joka johti jättiläismäiseen romahdukseen. Sen vuoksi laaksossa on mahtavia jyrkänteitä, jotka ovat joissakin paikoissa lähes pystysuoria. Tästä ovat esimerkkinä Tibatajen jyrkät kalliot, jotka ulottuvat aina mereen asti Roques de Salmorissa. Vasemmalla on loivempaa maastoa ja Tanganasogan tulivuori. Se täytti yhtenä tulivuorena maanvyörymän aiheuttaman vajoaman, josta muodostui El Golfon alatasanko.

Kanervat osoittavat horisontaalisen sateen merkityksen pasaatituulien puhaltamien pilvien keräämän veden ansiosta. Haisuviherpuun tavoin kanervan varret ja lehdet tiivistävät pilvien pisarat, jotka satavat maahan. Kovettunut maaperä estää veden suodattumisen aluskerrokseen ja täyttää puun juurella olevan vesivarannon. Tämä kekseliäästi kerätty vesi kasautuu La Llanían lähteeseen, joka on tämän Nisfaden ylätasangon pohjoisreunaa kiertävän reitin lähtö- ja päätöspiste. Pienestä koostaan huolimatta La Llanían ”uudessa” lähteessä on vettä ympäri vuoden, joten alueen asukkaat voivat jopa kuljettaa sieltä vettä karahveissa koteihinsa.