Vain kolmen miljoonan vuoden ikäinen La Palman saari on edelleen aktiivisessa muovautumisvaiheessa. Tämä selittää sen, että saarella on usein seismistä aktiviteettia ja että siellä on rekisteröity tulivuorenpurkauksia 1500-luvulta lähtien, ajalta, jolta ovat peräisin saariston ensimmäiset kronikat.
Jotta voimme ymmärtää, mitä tulivuorenpurkauksessa tapahtui La Palmalla vuonna 2021, ensin täytyy tuntea sen geologinen asiayhteys. La Palman saari – Kaunis saari – on yksi Kanarian saariston nuorimmista saarista ja se on edelleen aktiivisessa muodostumisvaiheessa. Kuten muutkin saaret, sen alkuperä on vulkaaninen ja sieltä löytyy joitakin sedimentti- ja paleontologisia jäännöksiä.
La Palman saarella ei ollut rekisteröity mitään merkittävää Teneguían purkautumisen jälkeen vuonna 1971. Tästä huolimatta tämä uusi tulivuori oli tehnyt tulojaan jo neljän vuoden ajan, kun saarella havaittiin maanjäristysten parvi ja todettiin seismisen aktiviteetin uudelleenaktivoituminen syyskuun alussa vuonna 2021.
Purkaus alkaa: magma etsii ulospääsyä
11. syyskuuta 2021 oli päivä, jolloin seisminen liikehdintä yhdistettiin magman kohoamiseen pinnan alla siten, että se alkoi jo aiheuttaa lievää maaston muodonmuutosta. Tämä ilmiö ei kuitenkaan ole aina varma merkki purkauksen alkamisesta.
Ensimmäiset tärähdykset syntyvät maan rikkoutumisesta magman työntövoiman aiheuttamana. Tämän vuoksi, kun havaittujen maanjäristyspesäkkeiden todettiin nousseen 20 kilometrin syvyydestä vain muutaman kilometrin syvyyteen tiedettiin, että magma oli jo lähellä pintaa. Näillä mittauksilla ei kuitenkaan voi ennustaa, milloin purkaus alkaisi.
Tämän ilmiön havaitsivat myös satelliitit ja saarella sijaitsevat GPS:t, ja näin voitiin vahvistaa jopa 15 senttimetrin pystysuuntainen muodonmuutos Jedeyn ja El Pason välisillä alueilla. Tämä oli toinen merkki magman lähestymisestä kohti maan pintaa.
Laavan aiheuttama paine rikkoi lopulta pinnan, jolloin maan alta vapautui vulkaanisia kaasupylväitä ja pyroklastista tuhkaa. Sen jälkeen alkoi purkautua lohkomaisia laavavirtoja, joissa laavan lämpötila on 1 000 ja 1 200 ºC asteen välillä ja joka tuhoaa edetessään kaiken tiellensä osuvan.
Montako kraatteria oli La Palman uudessa tulivuoressa
Poiketen siitä yhden kraatterin mielikuvasta, joka meillä kaikilla on mielessämme, kun ajattelemme tulivuorta, Kanariansaarilla tulivuorenpurkaukset puhkeavat yleensä halkeamista. Näin on käynyt historian aikana, ja tämä oli tilanne myös La Palman viimeisessä purkauksessa. Tämäntyyppisille purkauksille on tyypillistä murtumien ilmestyminen maaston eri pisteisiin ja näistä murtumista alkaa sitten purkautua kaasuja ja laavaa.
Kaikkein aktiivisimpina hetkinä tulivuoressa oli jopa 15 purkauspistettä, jotka olivat kaikki toiminnassa yhtä aikaa. Neljä niistä pysyi aktiivisena lähes koko purkauksen ajan. Uusia purkauspisteitä avautui 1. lokakuuta lähellä pääasiallista purkausaukkoa, jolloin niitä oli yhteensä 14. Vaikka kaikki purkausaukot eivät olleetkaan aktiivisia eikä niiden aiheuttama riski ollut yhtä suuri, missään vaiheessa ei voitu kuitenkaan poissulkea mahdollisuutta uusien purkausaukkojen syntymisestä, sillä tilanne muuttui jatkuvasti.
Täysin valvottu tulivuori
Kanariansaarilla tulivuorten aktiviteettia seurataan jatkuvasti. Tämän johdosta purkauksen aikana pystyttiin suorittamaan tosiaikaista erilaisten prosessien seurantaa, kuten esimerkiksi seuraavat: seismisyys, volyymi, purkautuvan laavan tyyppi ja lämpötila, maaston muodonmuutokset, purkautuvien kaasujen määrä ja koostumus, pyroklastinen materiaali ja sen hajaantuminen, laavavirtojen nopeus ja kemiallinen koostumus sekä ilmakehän koostumus, kahden laavakielekkeen kasvaminen merenpinnan alapuolella ja meriveden koostumus, ja vaikutus maanalaiseen veteen, biodiversiteettiin ja maaperään.
Yksi tärkeistä tekijöistä tässä seurannassa olivat droonit, joita käytettiin ensimmäistä kertaa tulivuorenpurkauksen aiheuttaman hätätilanteen valvontaan maassamme. Niiden välittämien kuvien avulla voitiin nähdä ja tutkia ilmiötä lähempää ja lisäksi ne vähensivät tilanteen ratkaisemiseen osallistuviin henkilöihin ja sen uhreihin kohdistuvia riskejä.
Purkaukseen liittyvät seismiset liikkeet olivat avaintekijä tulivuorenpurkauksen alkamisen, kehittymisen ja päättymisen ymmärtämiseksi. Tämä oli mahdollista valokuitukaapelin ansiosta, jonka avulla signaalit voitiin välittää nopeasti Kansalliseen maantieteelliseen instituuttiin (IGN) ja Kanarian vulkanologiseen instituuttiin (Involcan).
Nykypäivinä sadat tiedemiehet ja alan ammattilaiset jatkavat työskentelyä, jotta La Palma voisi säilyä edelleen entisenlaisena taianomaisena kohteena. Kyseessä on lumoava saari, joka tulivuorenpurkauksista huolimatta ei ole menettänyt pisaraakaan luonnonkauneudestaan ja jossa ainutlaatuisten vulkaanisten ilmiöiden lisäksi voi nauttia rikkaasta kulttuurista ja gastronomiasta, yllättävästä luonnosta ja tähtien täyttämästä yötaivaasta, jonka ansiosta La Palma – Kaunis saari – on julistettu kokonaisuudessaan biosfäärireservaatiksi.
Kiitokset Tri. Juana Vegas Salamancalle, Espanjan geologisen ja kaivosinstituutin perintöomaisuuden ja geodiversiteetin tutkimusryhmän koordinaattorille (Tieteellisen tutkimuksen johtava neuvosto) tämän artikkelin kirjoittamiseen annetusta yhteistyöstä.