La Gomeran salaisuudet supistaan Garajonayn kansallispuiston vehreän metsän ylle leviävän sumun peitossa.
Vuorilla laakeripuumetsän siimeksessä elävät lukuisat pasaatituulien ja vaakasateen ravitsemat lajit, jotka ovat seuranneet elämän kehitystä jo tertiääriajalta asti. Ne kertovat tuhansia tarinoita. Metsä on värjäytynyt kaikkiin vihreän sävyihin. Se edustaa toivoa, koska tämä luonnontemppeli oli vuosisatojen ajan ravinnonlähde myös "Kolumbuksen saarena" tunnetun saaren asukkaille. Kristoffer Kolumbus vieraili täällä matkallaan Amerikkaan. Alueen erityispiirteet ovat tehneet siitä ainutlaatuisen paikan maailmassa. Se on tunnustettu Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1986, kansallispuistoksi vuodesta 1981 ja biosfäärialueeksi, joka kattaa koko saaren vuodesta 2012.
Tertiaarikauden metsä, ennen mantereiden eroamista
Tämä metsä, jota Garajonayn kansallispuiston johtaja Ángel Fernández pitää osana perhettään, on hänen intohimonsa. "La Gomeralla esiintyvät laakeripuumetsät ovat erittäin hieno jäänne metsistä, jotka miljoonia vuosia sitten levittyivät laajoille alueille Euroopaan", painottaa Fernández. Hän on syntyperältään galicialainen, mutta muutto alueelle oli hänelle selvää alusta alkaen. ”Kun sain opintoni suoritettua, halusin muuttaa paikkaan, jossa on laakeripuumetsää. Siitä syystä valitsin ja sain paikan La Gomeralta”, hän kertoo. Se tapahtui vuonna 1986, eikä hän sen jälkeen ole koskaan lähtenyt saarelta. Hän vaeltaa työkseen Garajonayn alueella ja viettää alueella myös vapaa-aikansa. "Tiedetään, että metsä on kaunis, kyllä, mutta on vaikea saada ihmiset ymmärtämään, mitä täällä todella tapahtuu", Fernández korostaa. "Koska puhumme paikasta, jossa on lajeja, jotka olivat olemassa jo ennen ihmistä, aikakaudella ennen mantereiden eroamista. Eikä näiden lajien esiintyminen rajoitu ainoastaan niiden olemassaoloon, vaan ne kasvavat ja kehittyvät". Tämä joka päivä tieteellisesti todennettu tosiasia on – ja näkyy myös puiston johtajan silmien kipinöinnissä – ihme, josta jokainen täällä vieraileva luonnonystävä pääsee nauttimaan. "Luonnon tarkkailu auttaa meitä pohtimaan omaa olemustamme", lisää Fernández, "koska maailman ja tämän puiston kauneus on sen vastakohdissa. Täällä voi nähdä monia hyvin erilaisia asioita samalla alueella lyhyessä ajassa. Metsään voi tutustua viidessä päivässä", hän selventää. ”Se tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden nauttia luonnon monimuotoisuudesta ja omasta itsestä."
Saavutettava luonto
"Garajonayn kansallispuiston luontoa tarkkailemalla ja avautuessa sille saa vastaukset kaikkiin kysymyksiin", korostaa myös puiston opas Amparo Herrera. "Laakeripuumetsä on kuin äiti", hän jatkaa, "ja siksi se on niin hyvä terveydelle. Se syleilee ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet". Tänään hän on mukana La Gomeran Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnassa "Liikutaan kansallispuistoissa" ja vaeltaa erityisiä tuoleja käyttävän ryhmän mukana metsän polkuja pitkin. "Muutoin he eivät koskaan voisi nauttia tästä myös heille kuuluvasta paikasta", hän lisää ja rohkaisee osallistujia asettumaan yksipyöräiseen joëlett-tuoliin. Tuolin avulla vierailija voi sukeltaa metsään kahden tuolia työntävän avustajan kanssa. Herrera, jolla on 15 vuoden kokemus puiston oppaana, tuntee kaikki tarinat ja hymähtää, kun häneltä kysytään niiden todenperäisyydestä; "On jokaisen oma asia, mitä metsään astuessaan kokee."
Rakkaus ja Garajonayn kansallispuiston noidat
Polkua seurattaessa kuulee kevyen tuulen henkäyksen, lintujen liverrystä ja mehiläisten surinaa, kunnes muutaman askeleen päässä polku katoaa näkyvistä. Silloin kulkijasta tulee omien luonnon synnyttämien tunteidensa tulkitsija. Noitien väitetään kokoontuvan La Laguna Granden kiville. Lisäksi kerrotaan tarinaa Garasta ja Jonaystä, alkuperäiskansan rakastavista, jotka päätyivät riistämään yhdessä henkensä, koska heidän erilaisten ja ristiriitaisten heimojensa jäsenet eivät katsoneet heidän rakkauttaan hyvällä. Adejen päällikön poika Jonay tuli Teneriffalta, joka tunnetaan nimellä Echeyde, tulen saari. Hänen kerrotaan saapuneen uimalla, mikä on uskottavaa, koska saarella olevan Teiden huippu näkyy La Gomeralle. Agulon ja veden prinsessa Gara asui La Gomeralla ja näytti tietävän kohtalonsa. Hän oli nähnyt sen heijastuksessa Los Chorros de Epinan seitsemän suihkun lähteessä. Miehet ja naiset menivät aikoinaan ja vielä nykyäänkin lähteelle nähdäkseen kohtalonsa tai juodakseen lähteen vettä onnellisen rakkauden toivossa. "Juo vettä parittomasta suihkusta, jos olet nainen, ja parillisesta, jos olet mies", ohjeistetaan sisäänkäynnin tietolehtisessä, "ja miesten suihkusta, jos haluat muuttua noidaksi". Mutta Garalla ja Jonaylla ei ollut onnea. He rakastuivat ensisilmäyksellä ja paettuaan sukulaisiaan, jotka halusivat erottaa heidät, he tekivät itsemurhan terävällä setritikulla Garajonayn huipulla.
Kestävää luontoa
Toinen Garajonayn kansallispuiston opas, Jacinto Leralta, keskeyttää kertomuksensa ja pyytää kauniisti pientä poikaa lopettamaan polulle sattuneen rungon ravistelemisen. Pojan isä perustelee pojan tekoa luonnon kauneuden aiheuttamalla innostumisella. Kertomusta jatkaessaan opas vitsailee osoittamalla lasta "luonnossa energia on kaikki kaikessa". "Mikä tuo sinun mielestäsi on?" hän kysyy edetessään Raso de la Bruman polkua pitkin. "Jos asiaa miettii uudestaan, kyseessä ei ole vain laakeripuu, vaan omavarainen organismi. Pidän mukanani tulevien ryhmien provosoinnista," hän huomauttaa. "Teen kysymyksiä, jotta vierailijat voivat osallistua ja tutustua tarkemmin ympäristöön; verrata tietojaan todellisuuteen. Sillä vaikka puistossa vierailisi tuhat kertaa, ei koskaan saa vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Tässä metsässä, jota me kutsumme vuoreksi", hän selventää, "jokainen päivä, puu, oksa tai polun mutka on erilainen, mikään ei ole samanlaista, ja kaikki muuttuu sumun ja auringon mukaan. Siksi tämä paikka on niin mukaansatempaava." Opas ei turhan päiden esittele ja kuvaile reheviä ja kauniita, elämän vihreän vaipan peittämiä 300 tai 500 vuotta vanhoja, rungoltaan jopa 50 senttimetriä leveitä ja 90 metriä korkeita puita. Itse asiassa puistossa on luetteloitu 20 puulajia ja 1.000 eläinlajia. "Niitä ympäröivät pienet köynnökset, jotka saavat puista ravintonsa. Siksi ne eivät koskaan kuole, vaan jatkavat elämistään", hän selventää.
Leralta Piñán myöntää, että hän ja paikalliset tuntevat jonkun puiston legendoista. "Olemme kaikki nähneet asioita Garajonayssa yksin patikoidessamme", hän paljastaa. Polkua pitkin edetessään hän hyväilee löytämiään lajeja, tietää niiden kukintojen yksityiskohdat ja korkeimpien puiden sijainnin, sekä sen, kuinka rotkojen ulkonäkö muuttuu tiheässä sumussa, missä kasviston runsaus muuttaa hetkessä päivän yöksi vieden kaiken valon. "Mutta se on hyväksi maalle, joka saa ravintonsa varjon kosteudesta”, hän selittää.
Yllätykseksi voi huomata, että mitä pidemmälle vaeltaa, sitä enemmän alkaa uskoa metsässä piileskelevien tonttujen ja maagisten olentojen olemassaoloon, koska alueella rinnakkain elävät ekosysteemit ovat todellisia ja kestäviä puiston suojelun ansiosta. Alueen on annettu kehittyä rauhassa viimeisten 25 vuoden ajan, sillä ihmisen ei ole annettu vaikuttaa siihen. Sen myötä fayal-brezal-kasvillisuus on väistynyt ja laakeripuumetsä laajentunut sen valloittamille alueille, myös korkeille paikoille, vaikkakin myöhemmin. Kaikki elävät sulassa sovussa: leveälehtiset puut, makaronesianavokadot, orjanlaakerit, laakeripuut, valtavat saniaiset ja monet muut lajit.
Garajonayn kansallispuistossa on 3.984 hehtaaria Kanarian monteverdeä, polkuja, näköalapaikkoja, virkistysalueita ja vierailukeskus. Kaikki Garajonayn kansallispuistossa muistuttaa siitä, että avain kaikkeen on kosteus, joka on mahdollistanut elämän maapallolla jo miljoonien vuosien ajan. Siksi näiltä vuorilta löytyy vastaus kuolemattomuuteen. Kun sumu peittää kaiken iltahämärässä, ja joskus myös aamunkoitteessa, metsä muuttuu ja kasvaa, niin kuin kaikki siellä oleilevatkin, eivätkä vierailijatkaan sieltä poistuessaan ole enää entisellään. Heistä tulee osa sumun peitossa kerrottua legendaa.
