Garajonay on La Gomeralla paikka, jossa saat energiasi takaisin ja tunnet luonnon tasapainon.
Usva riippuu näiden yli 30 metriä korkeiden jättiläisten latvasta niiden juuret, rungot ja kivet peittävän vihreän peitteen yllä. ”Tämä metsä on elävä organismi, johon kaikki asiat vaikuttavat”, kertoo Marcelino del Arco, La Lagunan yliopiston professori, ”ja se on ollut olemassa jo yli kaksi miljoonaa vuotta”. Hän puhuu Garajonayn kansallispuiston laurisilva-metsästä, joka on yksi tärkeimmistä tämän tyyppisistä metsistä koko maailmassa, ja se sijaitsee Hermiguan kunnassa La Gomeran saaren sydämessä.
Laurisilva-metsät ovat vaikuttavia subtrooppisia metsiä, joita kasvaa kosteissa ja lämpöisissä paikoissa, ja niissä kasvaa puita, köynnöskasveja ja liaaneja. ”Kun kuljet tällä lähes 4 000 hehtaarin suuruisella alueella, sinulla täytyy olla tutkimusmatkailijan sielu”, kertoo del Arco, joka on Kanariansaarten kasvillisuuteen erikoistunut professori. Hän on laatinut kasvistokartoituksen tästä UNESCON vuonna 1981 ihmiskunnan perintökohteeksi julistamasta puistosta. Garajonay on pyhäinjäännös, joka vie meidät suoraan tertiäärikaudelle, sillä siihen aikaan koko Välimeren aluetta ja Afrikan pohjoisosaa peitti juuri tällainen subtrooppinen metsä 20 miljoonaa vuotta sitten.
”Kaikkein kiinnostavinta on nähdä, miten tärkeä on metsän ikä ja sen säilyminen”, lisää del Arco. ”Metsässä vallitsevina ovat laakeripuun sukuiset kasvit”, hän lisää. ”Metsässä ei kuitenkaan ole pelkästään laakeripuita, vaan myös muiden kasviperheiden edustajia, joiden kaikkien lehdet muistuttavat laakerinlehtiä ja jotka saavuttavat punertavan sävyn. Lisäksi täällä on lehmuksia, jotka kasvavat mielellään erittäin kosteissa syvänteissä, joihin kerääntyy paljon sumua. Pelkästään Garajonayssa on 484 eri kasvilajia”, hän lisää. Laurisilva-metsän kuivimmilla alueilla voit tarkastella erilaisia kasveja, kuten esimerkiksi mokkamarja, kanarianpikkonia, apollonlaakeri, puukanerva ja kanarianmyrtti. Kosteammissa laaksoissa, jotka avautuvat kohti pohjoista, löytyy laakson laurisilva-metsää, jossa kasvaa makaronesianavokadoa ja lehmuksia. Ja myöskin kosteilla vuorenrinteillä kasvaa vuoriston laurisilva-metsää, joka muodostuu pääasiassa puista, kuten portugalin laakerikirsikka, kanarianmyrtti ja kanarianorjanlaakeri. Huipuilla pasaatituulien tuomaa usvaa on kaikkein eniten ja siellä kasvavat salaperäiset kanervikot ja etelänpuoleisella rinteellä erityisesti puukanerva- ja kanarianmyrtti. Täällä kasvaa saarten alkuperäisiä ja endeemisiä lajeja. Näistä mainittakoon villiappelsiini, makaronesian setri ja apollonlaakeri. Näihin täytyy vielä lisätä lukemattomat eri jäkälät, sienet ja sammalet, joiden lomassa ovat säilyneet lukuisat eläinlajit, joihin kuuluu monia selkärangattomia, sammakkoeläimiä, matelijoita ja lintuja. Runsaasta linnustosta mainittakoon endeemiset kyyhkyslajit Columba junoniae sekä Columba bollii.
La Gomeran laurisilva-metsä oli jo olemassa ennen ihmisasutuksen alkua planeetallamme. ”Sen olivat tuoneet saarelle linnut, joiden jättämät siemenet päätyivät maaperään”, kertoo Pedro Oromí Masoliver, eläintieteen professori. Kun kuljet metsän poluilla, ymmärrät, että metsät eivät ole pelkästään maapallon keuhkot, vaan myös sen muisti. Ja itse asiassa Juana María González, La Lagunan yliopiston biologian osaston opettaja kertoo, että ”jos haluat tehdä unohtumattoman retken Garajonayhin, tarvitset mukaasi suurennuslasin, jolla voit tarkkailla tätä laurisilva-metsän sammaleiden sisällä olevissa vielä pienemmissä sammaleissa asustavien eliöiden maailmaa”.
Myös Oromí Masoliverin mielestä tunteakseen luonnon mahtavuuden kävellessään metsässä ”täytyy kurkistaa kivien alle, tarkkailla läheltä puun runkojen kuorta, tai käydä tutkimassa mädäntyneiden oksien alta, sillä sieltä löytyy ainutlaatuisia eläinlajeja, joilla on aivan ainutlaatuiset elintavat”. Biologi kertoo, miten yksi hänen kaikkein vaikuttavimmista löydöistään oli ”löytää Garajonaysta luolaeläimiä, jotka ovat kehittyneet asumaan luolien ulkopuolella, sillä La Gomeran saarella ei ole luolia. Tällainen tämä metsä on”. Hän muistaa hyvin ensimmäisen kerran kävellessään metsässä, jolloin hän ei ollut vielä koskaan nähnyt laurisilva-metsää ja ”tämä Danten tyylinen maisema, niin rönsyilevä, sai minut haukkomaan henkeäni, sillä puhdas metsä ei ole koskaan elämältään rikas metsä. Mitä enemmän runkoja, sammalta ja epäjärjestystä metsässä on, sitä enemmän siellä on elämää", hän vakuuttaa.
Metsän poluilla kulkevat alueen ainutlaatuiset eläimet ja sen endeemiset sammallajit ovat kehittäneet kyvyn pidättää vettä itsessään kuukausikaupalla, kuin sienet. ”Meidän tulee muistaa, että Garajonayn metsä sijaitsee aivan suuren autiomaan porteilla, sillä juuri tämä on Kanariansaarten maantieteellinen sijainti, ja siitä huolimatta”, hän lisää, ”se on yksi kaikkein tärkeimmistä metsistä maailmassa ja yksi niitä harvoja, joita on vielä jäljellä tertiäärikaudelta”.
Asiantuntijat kertovat, että sumu on se elintärkeä tekijä, joka pitää yllä metsän elämää ja taianomaisuutta. ”Sumu ja vaakasuora sade tuntuvat erityisesti harjanteilla. Siellä muodostuu intensiivistä sadesumua, jonka ansiosta koko ekosysteemi pääsee kasvamaan”, kertoo del Arco. Ja kaiken alkusyynä on tuuli, ”pasaatituuli, joka puhaltaessaan voimakkaasti auttaa tuomaan mukanaan vettä, josta koko metsä pääsee hyötymään”. Garajonayssa on matkailijoille tarkoitettu Las Bolas -niminen keskus, jonne pääsee helposti autolla, bussilla tai polkupyörällä saaren pääkaupungista, San Sebastián de La Gomerasta. Hyvin tavallista on myös viettää yö tämän kiinnostavan alueen maaseutumajoituksia hyödyntäen, josta nauttivat erityisesti vuoristourheilun ystävät ja mahtavien auringonnousujen ihailijat.
